keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Karhujen joulu



Joulun aikaan karhut nukkuvat talviunta. Tuhi-Nalle kaikista maukkaimmin. Touhu-Taavon rakentama pesä on vahva ja järkkymätön. Sinne ei kylmä viima pääse. Pesän pohjalla on havunoksia ja pehmeää sammalta. Siinä on toverusten mukava nukkua.

"Kop-kop-kop!"

"KOP-KOP-KOP!!!"

Touhu-Taavo avaa toista silmäänsä. Tuhi-Nalle ja Äkä-Pussi nukkuvat. On ihan hiljaista, vain vaimea tuuli pesän ulkopuolella. Touhu-Taavo sulkee silmänsä ja kääntää kylkeä.

"KOP-KOP-KOP!!! KOP-KOP-KOP!!!"

Touhu-Taavo avaa molemmat silmänsä ja kääntyy pesän ovelle: "Kuka siellä?"
Äkä-Pussikin on jo havahtunut horroksesta ja huikkaa unisena: "Menkää pois! Me ei osteta mitään."

"Kvaak! K-se on K-Hakkarainen täällä k-vaan päivää" kuuluu Harakka Hakkaraisen vaimea ääni oven toiselta puolelta. "K-se on k-joulu nyt!"

"Joulu... joulu... JOULU!!! Nytkö? Joko? Onko joulu nyt?" säpsähtää vihdoin Tuhi-Nallekin unesta ihmettelemään ja hätääntyy: "Eikai se joulu mennyt jo? Menikö se? Eihän?"

Touhu-Taavo avaa Harakka Hakkaraiselle oven ja päästää tuiskussa seisovan linnun sisään pesään. Hakkaraisen nokasta roikkuu jääpuikko ja sulat ovat lumen peitossa. "K-päivää pesään k-vaan" tervehtii Hakkarainen ja vastaanottaa haukotuskuoron. "K-se on kuulkaas k-joulu nyt."

"Joulu on taas, joulu on taas..." rallattelee Tuhi-Nalle ja nostaa teepannun esiin. "Nyt on kuuman kamomillateen ja joulupuuron aika" hän jatkaa ja alkaa valmistella karhujen joulua. Sammaleen alta hän pyöräyttää esiin myös parasta mahdollista hunajaa: Tuhi-Nallen erikoishyvää erikoiskukkasekoitusta - hienointa hunajaa.

Harakka Hakkaraisen kertoillessa talven kylmistä viimoista ja metsän tapahtumista, nallet asettuvat joulupuuron ja kamomillateen ääreen. Harakka Hakkaraisella onkin jänniä uutisia: Oravat ovat Hakkaraisen tietojen mukaan aloittaneet tammenterhoglögin keittämisen jo monta päivää sitten ja jouluaaton aamuna glögistä on ollut jo vähän riitaakin. Jänikset ovat taasen käyneet läheisellä maatilalla porkkanavarkaissa porkkanalaatikkoa varten, kun olivat syöneet omat porkkanavarastonsa loppuun jo marraskuussa. Joulunalusviikolla Hiiri Hiiroisen perhe järjesti jo perinteeksi muodostuneet joulumarkkinat kotitilan vilja-aitan alla. Joulumieltä on siis ihan koko metsän väellä.

Kun joulupuuro lämmittää jo karhujen vatsoja, Touhu-Taavo päättää lähteä haistelemaan lunta. "Saanpahan oikaista vähän pitkiä jalkojani, niin maittaa sitten kevättalven uni paremmin," hän sanoo ja iskee silmää Harakka Hakkaraiselle. "Kvaak, alkaahan k-tuo olla aika k-lähteä minunkin. K-hyvää joulua!" huikkaa Harakka Hakkarainen ja liihottaa Touhu-Taavon perään.

Äkä-Pussin ja Tuhi-Nallen siivoillessa jouluaterian jälkiä, ovelle koputetaan taas. "Kop-kop-kop! Onkos täällä kilttejä karhuja?" kuuluu matala, mutta tuttu ääni oven takaa.
"Se on Joulupukki!" huudahtaa Äkä-Pussi ja ryntää avaamaan oven syli täynnä lautasia. "Tervetuloa matalaan pesäämme," säestää Tuhi-Nalle.
"Voi voi, pienet karhuystävät," vastaa Joulupukki, "valitettavasti minä en ehdi jäämään luoksenne, sillä minulla on koko metsä ja kaikki maailman metsät kierrettävänä. Mutta tässä minä jätän teille lahjanne: Tuhi-Nalle, Äkä-Pussi ja Touhu-Taavo... Missäs on Taavo on? Annattehan tämän kuitenkin hänelle? Hyvää joulua!"
Ja niine sanoineen Joulupukki lähtee jatkamaan pitkää matkaansa.

Ei aikaakaan, kun Touhu-Taavo jo kolistelee ovella ja lunta turkistaan kopistellen hän astuu sisään talvipesään. "Sinä et tänäkään vuonna nähnyt Joulupukkia!" huudahtaa Äkä-Pussi. "Miten sinulla voikin olla niin huono tuuri?" ihmettelee Tuhi-Nalle ja jatkaa: "Mutta jätti hän sinulle sentään lahjan." Touhu-Taavo kuitenkin hymyilee ja kertoo, että hän on ehkä nähnyt Joulupukin vilaukselta kävelyllään.

Joululahjojen ympärille kerääntyneet karhut katsovat toisiaan, nyökkäävät yhteisymmärryksessä ja alkavat avata kukin omaa pakettiaan. Tuhi-Nallen paketista avautuu muhkea untuvatyyny. "Oijoi, tämä on niin ihana! Minä niin pidän pehmeistä tyynyistä ja pienistä nokosista," hän sanoo. Äkä-Pussin kääröstä taasen löytyy iso rasia karamelloituja vadelmia, joita parempaa herkkua Äkä-Pussi ei tiedä. Touhu-Taavon lahja on uutuuttaan kiiltävä työkalusetti. Juuri sellainen, josta Taavo on aina haaveillut.

Tyytyväisinä lahjoihinsa ja kamomillateen lämmittämin iloisin joulumielin, karhut käyvät takaisin nukkumaan. "Hyvää yötä!" sanoo Tuhi-Nalle. "Kauniita unia!" toivottaa Äkä-Pussi. Ja kun päät painuvat pehmeän sammalen syleilyyn, Touhu-Taavo sanoo "Hyvää Joulua ystäväni!"

15 kommenttia:

  1. Huipputarinoita! Tee lisää! T:Aava 4v

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Aava! <3

      Olisi oikein kiva kyllä kirjoitella lisää satuja, mutta tällä hetkellä työn alla on kokonainen kirja. Mutta ehkäpä näitä satuja vielä tulee, kunhan saamme PNG:n kanssa aktivoiduttua uudelleen!

      Poista
    2. Tämä on kyllä hyvä tarina T:luna,lumi ja susanna

      Poista
  2. ihania satuja . toivottavasti lisää tulee ,sillä luin tän mun lapselle ja se ihastui näihin. minunkin mielestäni olet tosi hyvä tekeen näitä.

    VastaaPoista
  3. lisää, kiitos... ;) oon nyt lukenut mun pikkusiskolle (14v) jo melkeen kaikki nämä tarinat, ja lisää kuultavaa pyydetään joka ilta :D parhaita !♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Katsellaan, jatkavatko karhut vielä matkaansa :)

      Poista
    2. Ai 14 vuotiaille luetaan vielä ILTASATUJA! Mä oon vielä alle 14.v ja en oo kuunnellu mtn iltasatuja VUOSIIN! (Tää oli sit vaan mun mielipide, älkää välittäkö).

      Poista
    3. Hei LPS Ariellana. Ensin minäkin hämmennyin kommentista, sitten tajusin, että meitä on täällä niin monia ja monenlaisia. Koska en tiedä, voin vain arvailla, mutta syitä voi olla monia, vaikkapa kehitysvamma. Minua kuitenkin kosketti kovasti se, että edeltäneen kommentin antaja jaksaa lukea 14v pikkusiskolleen satuja, oli syy ihan mikä tahansa. Se on parhautta, rakkautta. Ja tulithan sinäkin Ariellana, syystä tai toisesta, tähän blogiin. Toivottavasti myös luit jonkun saduistani :) Iästä viis, me kaikki etsimme elämäämme satuja. Toiset niistä ovat todellisempia kuin toiset. Iloa ja paljon jännittäviä tarinoita elämääsi Ariellana :)

      Poista
  4. On kyl ihku tarina ja liisää toi voisin!!!!!!♥♥♥♥♥♥♥♥♥

    VastaaPoista
  5. Lisää lisää ❤meidän tyttöjen suosikkeja! ��

    VastaaPoista
  6. Ei tarvitse olla kehitysvammaa, että tykkää kuunnella iltasatuja. Satujen maailma on avoinna vauvasta vaariin asti, jos vain on mielikuvitusta ja intoa -se on rikkaus. En näe mitään outoa, että isosisarus lukee pienemmälleen iltasatuja -oli sitten 4v. tai 14v.

    VastaaPoista