Hyvää Syntymäpäivää!

Äiti kysyy,
missä on mun pikkuinen?
Eilenhän vasta,
istui tässä poikanen.

Isä miettii,
mihin on aika mennyt?
Karhun kolossa,
talviuntako syleillyt?

Niin mihin katosi,
se pienen pieni poika?
- Vierähti vuosi,
kasvatti pienestä ison.

Harakka Hakkaraisen tuutulaulu

Sinä talvena satoi lunta enemmän kuin edellisinä talvina yhteensä. Harakka Hakkarainen ei ollut harakanmuistiin nähnyt niin lumista talvea. Hakkaraisen päivät kuluivat luodessa lunta pesäpuusta ja ruokaa etsien. Kilpailu metsän viimeisistä antimista oli kovaa, sillä kaikki syksyiset ruokailupaikat olivat peittyneet metrin paksuiseen lumivaippaan. Silti Harakka Hakkaraisella ei ollut huolta. Hänen varastonsa riittäisivät kyllä kevääseen.

Monet Harakka Hakkaraisen toverit olivat lähteneet lunta ja kylmää karkuun kaupunkiin, mutta Hakkarainen ei kaupungeista perustanut. Metsä oli Harakka Hakkaraisen koti ja niin se tulisi aina olemaan. Oli sitten kylmä talvi tai lämmin kesä. Ja voi miten kaunis metsä olikaan, kun pakkanen ja lumi olivat huurruttaneet puut valkeaan vaippaansa.

Iltaisin, kun pimeä peitti oksiston ja puun latvasta saattoi ihailla kuun valaisemaa maisemaa ja ihmetellä taivaan tähtiä, Harakka Hakkarainen lauloi:

Nukkuu metsä, nukkuu maa
Pesissään on turvaisaa
Kuu vain kulkee kulkuaan
Metsän lapset unissaan

Kun on täällä pakkasyö
Yllä loistaa tähtivyö
Metsän kaikki asukkaat
On täällä kotonaan

(vaikka sävelellä Lapin äidin kehtolaulu)

Tontun työ

Pitkä tontun matka

Korvatunturilta on

Korpiteitä kulkea

Mutta ei mahdoton

Kun ikkunasta katsoo

Kirjaa mieleensä sen

Jokaisen tonttu muistaa

Tapauksen pilkulleen

Jatkaa matkaansa ain

Joka kotiin ennättää

Joulupukille hän kertoo vain

Kelle lahjat määrätään

Höpölöpöä

Massu, tassu
Höpönassu
Huisin hassu

Hissun kissun
Liikun kiikun
Vilkun kilkun

Lissun nessu
Tepitessu
Hessun ressu

Pössön tössön
höpilössön
Höpö löpö, hups

Sormet ja varpaat

Äiti kulta
Varpaita laski
Yksi kaksi kolme
Eipä riitä
Lisää on niitä
Kolme neljä viisi

Isä se vielä
Sormetkin laski
Yksi kaksi kolme
Onhan niitä
Muutama vielä
Kolme neljä viisi

Viisi tässä
Toiset nyrkissä
Kymmenen sormea
Viisi jalassa
Tuplat lahkeessa
Varpaita tasan sama

Touhu-Taavo

Touhu-Taavo on karhuista suurin
Jaksaa kaataa vaikka kivimuurin
Touhu-Taavo on sukua jääkarhuille
Ja tietenkin pikku-nikkareille

Touhu-Taavon tuvassa on pakkasta
Se pitää Touhu-Taavon aina toimessa
Touhu-Taavo rakentaa ja nikkaroi
Vasarat ne paukkuu ja laulu soi

Jos Touhu-Taavosta saat ystävän
Hän auttelee sua aina enemmän
Touhu-Taavon iglussa valmistuu
Leikkiautot, radat ja raketit kuun

Äkä-Pussi

Äkä-Pussi on pussikarhu
Joka äkämyksissänsä karju
Ei uskoisi sitä päältä
On ääni kuin ukkossäällä

Äkä-Pussi unohtaa hengittää
Punaisenaan huutaa ja känää
Ei uskoisi sitä äänestä
Että se lähtee juuri hänestä

Äkä-Pussin rauhoittajalle
Kiitos kuuluu, Tuhi-Nalle!
Ei uskoisi sitä millään
Äkä-Pussi kun kilteimmillään

Tuhi-Nalle

Tuhi-Nalle on pieni karhunpoikanen
Tuhi-Nalle on aina uneliainen
Tuhi-Nalle elää pikkuisissa pojissa
Tuhi-Nalle on tervetullut joka kodissa

Tuhi-Nalleen rakastuu äiti ja isä
Siinä sivussa myös isoäidit ja isoisät
Tuhi-Nalle on tuttu kummeille ja naapureille
Muttei niinkään hammaslääkäreille

Tuhi-Nallea täytyy vähän paijata
Jos nallen unissa on suuria kontioita
Tuhi-Nalle kun jatkaa tuhinoitaan
On äidinkin helppo mennä nukkumaan