maanantai 17. elokuuta 2009

Äkä-Pussi ja marjavarkaat


Oli aurinkoinen elokuun aamu, kun Äkä-Pussi yhdessä ystäviensä Touhu-Taavon ja Tuhi-Nallen kanssa lähtivät vadelmametsään. Iloisesti jutustellen ystävykset kulkivat läpi metsän pienen aukeaman laitaan. Siellä vadelmapuskat odottivat nalleja punaisenaan. Ei aikaakaan, kun Touhu-Taavon marjakorin pohjalla oli paksu kerros vadelmia, mutta Tuhi-Nalle aloitteli jo päiväuniaan.

Äkä-Pussi halusi kerrankin saada suurimman sadon, mutta tiesi Touhu-Taavon olevan kaikista nalleista nopein marjanpoimija. Äkä-Pussi keräsi ja poimi, tuhahteli vadelmanoksien teräville piikeille ja hypähteli puskalta toiselle aina isompien vattujen toivossa. Sinne tänne tipahteli marjoja korista Äkä-Pussin ravatessa puskasta toiseen.

Tovi jos toinenkin ehti kulua, ennenkuin Tuhi-Nalle huuteli Touhu-Taavoa ja Äkä-Pussia tauolle. Tietenkin Tuhi-Nallen höyryävälle kamomillateelle ja hunajaleiville. Tuhi-Nallen marjakorissa ei vielä ollut marjan marjaa, mutta Touhu-Taavon kori oli jo puolillaan puhtaita ja mehukkaita vadelmia. Äkä-Pussi katsoi koriinsa ja sekin oli jo melkein puolillaan marjoja, mutta myös lehtiä.

Tällä kertaa Äkä-Pussi kuitenkin halusi voittaa Touhu-Taavon. Puolikas hunajaleipä suunpielessään Äkä-Pussi jo kirmasi takaisin marjapuskaan. "Tässä on isoja ja tuossa... Ja tuon puskan takana on vielä isompia!" hän huudahti. Vatukossa temmeltäessään, Äkä-Pussi löi kuitenkin varpaansa kiveen. "Aijai!" ulvaisi Äkä-Pussi ja hyppi tasajalkaa. Vadelmia lenteli korista sinne ja tänne. "Sinä senkin kiven murikka!"

Äkä-Pussin öykkäröinnin päätti Tuhi-Nalle, joka huuteli ystäviään kotimatkalle. Kiukusta puhisten Äkä-Pussi saapui Tuhi-Nallen ja Touhu-Taavon luokse ja selitti, kuinka kivi oli aivan tahallaan asettunut siihen tassun tielle. Äkä-Pussin rauhoituttua ja tassun saatua Tuhi-Nallen salaista hunajasalvaa ja puhalluksen, Touhu-Taavo esitteli koriaan, joka oli täynnä vadelmia. Tuhi-Nallekin näytti koriaan, joka oli melkein puolillaan. Mutta kun Äkä-Pussi katsoi omaa koriaan, siellä oli marjoja ja lehtiä enää vain pohjan peitoksi.

"Kuka on varastanut minun marjani?" huusi Äkä-Pussi hyppien tasajalkaa. "Kuka on uskaltanut varastaa minun vadelmani?" Tuhi-Nalle ja Touhu-Taavo katsoivat toisiaan ja tirskahtelivat hyväntahtoisesti, mikä sai Äkä-Pussin vain raivostumaan enemmän. "Te veitte minun marjani!" hän huusi ja polki jalkaa niin, että tanner tömisi.

"Ei, ei me varastettu sinun marjojasi, Äkä-Pussi. Mutta katsoppa vähän ympärillesi ja sitten marjakoriisi. Maa on täynnä vadelmia ja korisi on nyt jo ihan tyhjä." rauhoitteli Touhu-Taavo. "Äkäillessäsi olet tiputtanut kaikki marjat koristasi." jatkoi Tuhi-Nalle ja osoitti maahan.

Äkä-Pussi katsoi jalkojensa juureen ja näki viimeisetkin marjansa maassa. "Voi ei!" huokasi Äkä-Pussi. "Kaikki se vaiva, ja nyt pitkin tantereita." Silloin Touhu-Taavo ojensi täyden korinsa Äkä-Pussille ja sanoi: "Sinä olit tänään paras kerääjä, mutta äkkipikaisuutesi veti sinusta pidemmän korren. Ota siis nämä. Minulla on jo varastossa kolme korillista vadelmia, jotka keräsin viime viikolla. Minä en enää tarvitse näitä lisää."

Ja niin Äkä-Pussi sai vadelmansa ja pienen opetukset äkkipikaisuudesta.
baby growth